Kilppariretki Bundabergiin!

Helmikuun lopussa matkustimme pohjoisen suuntaan pieneen kaupunkiin nimeltä Bundaberg. Bundaberg on kuuluisa samannimisestä limpparitehtaastaan, mutta vielä tärkeämpänä siellä on luonnonsuojelualue merikilpikonnia varten. Oikein miellyttävällä junalla matka kesti lähes 5 tuntia 

Junassa näytettiin elokuvia ja luontodokumentteja.

Junasta pystyi ostamaan lounasta ja juomia. Henkilökunta kiersi ottamassa tilaukset ja maksut, ja toi ruuat myöhemmin asiakkaiden istumapaikoille.  

Junan ikkunasta näkyivät vuoret nimeltään Glass House Mountains: 

Metsikössä valkoiset linnut hengailivat lehmien kanssa.

Perille päästyämme menimme Bundabergistä bussilla rannikolle Bargaraan. Emme meinanneet päästä bussin kyytiin, sillä siellä kävi maksuvälineenä vain tietynlainen matkakortti tai pieni käteinen. Meidän kaikkien matka maksoi yhteensä vain 2 dollaria, mutta meillä ei ollut kolikoita. Lopulta joku kiva matkustajanainen maksoi meidän matkamme, että bussi pääsi jatkamaan matkaa.

Näkymät Bargaran hotellin parvekkeelta.

Bargaran rantakatu.

Kilpikonnateemainen leikkipuisto. 

Seuraavana päivänä yritimme mennä mereen uimaan, mutta valitettavasti ranta oli suljettu liian kovan tuulen vuoksi. Trooppinen hirmumyrsky Alfred oli kauempana merellä, mutta lähetti jo isoja tuulia ja aaltoja rantaa kohti. 

Hattu meinaa karata tuulen mukana!

Ranta suljettu, mitäs nyt tehdään?

Juostaan sitten aaltoja karkuun!

Rannalla oli hauskoja hiekkamuodostelmia.

Pallot olivat minirapujen tekosia. 

Rockpool eli kivistä rajattu uima-allas meressä.

Vedessä kelluvat mangrovepuun siemenet.

Ravun kuori rannalla. 

Illalla pimeän tultua koitti meidän retkemme syy ja kohokohta: menimme merikilpikonnien suojelualueella katsomaan kilpikonnien kuoriutumista! Tälle rannalla munii etenkin loggerhead turles (suom. valekarettikilpikonna). Kyseiset kilpparit ovat uhanalaisia, joten onneksi niille on perustettu oma suojelualue ja tietokeskus rannalle nimeltään Mon Repos. 

Loggerhead turtle kasvaa aikuisena 80-114 cm kokoiseksi.

Rannalla oli käynyt munimassa tänä kesänä 516 eri kilpikonnaa, ja jokainen naaras käy munimassa keskimäärin neljä eri pesää eri öinä. Rannalla on työntekijöitä seuraamassa, kun kilpikonnat tulevat munimaan yöllä. Kaikista munimassa käyneistä kilpikonnista luetaan niihin aiempina vuosina kiinnitetyt tunnisteet ja uuden munijat merkataan tunnisteella. 

Pieni gekko katseli kilpikonnadokumenttia luontokeskuksella. 

Kilpparikeskuksella pystyi katsomaan kilpparidokumenttaja ja tutustamaan näyttelyyn omaa vuoroa odotellessa. Kun meidän vuoromme tuli, kuulutettiin ryhmämme numero ja noin 50 henkeä kerääntyi paikalle. Lähdimme työntekijän opastamana kävelemään pimeälle hiekkarannalle. Meri kohisi ja Linnunrata kuulsi taivaalla.  

Ensin meidät vietiin pienen katoksen luokse. Katoksen alle oli kerätty pesiä, joita oli jouduttu siirtämään niiden alkuperäiseltä paikalta. Jotkut kilpparit olivat munineet esimerkiksi romahdusvaarassa olevaan rinteeseen, jota työntekijät eivät pitäneet turvallisena paikkana pikkukilppareille. Koska kyseiset kilpparit ovat uhanalaisia, yritetään mahdollisimman monet niistä saada kuoriutumaan.

Katos oli rakennettu rannalle sen vuoksi, että osaa pesistä yritetään saada pysymään viileämpinä. Kilpikonnien sukupuoli määräytyy pesän lämpötilan perusteella. Jos pesä on kuumassa paikassa, tulee kilppareista tyttöjä. Viileämmistä pesistä tulee poikakilppareita. Ilmastonmuutoksen seuraksena pesäpaikat ovat kuumentuneet, mutta koska kaikkia sukupuolia tarvitaan, yrittävät työntekijät turvata osan pesistä viilempiin paikkoihin. 

Poikaset olivat tosi söpöjä ja pieniä ja niitä sai ottaa käteen. 

Kilpikonnat kuoriutuvat yöllä, kun hiekka ei ole enää polttavan kuumaa. Kilpikonnat kuulemma yrittävät kuoriutua ja kiivetä maan alta pois pesästä monta yötä. Puuha on niille kovin raskasta, ja ne ottavat aina välillä pienet unet. Katoksen alla olevasta pesästä kuoriutui lopulta hyvin, hyvin hitaasti seitsemän pikkuista kilpparia! Ne olivat vähän unisia ja rauhallisia. Suurimman osan ajasta odotimme pimeällä rannalla, että kilpparit saivat kuoriutua rauhassa. Silloin, kun poikasia kiipesi ulos pesästä, valot olivat päällä. Työntekijä keräsi kuorituneet kilpparit pieneen aitaukseen, etteivät ne olisi kipittäneet ihmisten jalkoihin talloutumaan.

Työntekijä kierrätti kahta kilpparia moikattavina, silitettävinä ja kuvattavina.

Kun pesästä ei vaikuttanut kuoriuvan sillä kertaa enempää poikasia, lähdimme katsomaan toista pesää. Se olikin hyvin erilainen kokemus, sillä sieltä pulppusi kilpikonnia kauhealla vaudilla kuin pienestä kilpikonnatulivuoresta konsanaan. Poikasia kuoriutui 80-90 kappaletta.

Kun kaikki kuoriutuneet poikaset oli kerätty pieneen aitaukseen, ihmisten tuli mennä pesän ja meren väliin kujaksi. Kujan keskelle sai mennä muutama henkilö taskulampun kanssa seisomaan jalat harallaan niin, että kilpikonnat saivat juosta jalkojen välistä mereen! Katselimme, kuinka söpöt kilpikonnavauvat juoksivat mereen, ja muutaman aallon ajan osa niistä huuhtoutui takaisin rannalle. Lopulta aalto vei kaikki pienet mereen. Hei-hei, kilpparit, hyvää matkaa!

Kilpparit olivat ihania. Luonto on paras!

Vihreä sammakko odotteli hotellin edustalla.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa takaisin kotiinpäin toiseen kaupunkiin nimeltä Noosa. 

Kengururaportti raportoi, että Bundabergissä näkyi paljon kenguruita pelloilla, puistoissa ja urheilukentillä! Junan ikkunasta näimme pellolla olevan pienen emulauman, jossa oli aikuisia ja poikasia.